maanantai 15. syyskuuta 2014

Vaikeavammaiset-termi pois laista – vammaiset pois mielestä

Muutamia vuosia sitten ollessani puheenjohtajana Valtakunnallisessa vammaisneuvostossa keskusteltiin siitä, pitäisikö luopua termistä vammainen. Tuolloin tultiin siihen tulokseen, ettei. Ei pidä häivyttää asiaa, joka on tosiasia. Häivyttämällä termi vammainen tai vaikeavammainen mitätöidään ja kielletään samalla tämän ryhmän olemassaolo.

Vammaisten joukko ei ole mikään homogeeninen ryhmä. Ryhmään kuuluu mitä erilaisimpia vammaisia henkilöitä erilaisine tarpeineen ja nämä tarpeet on tunnistettava ja ymmärrettävä. Vuosi sitten tuli voimaan vanhuspalvelulaki, jossa termi vanhus on unohdettu. Poissa laista - poissa mielestä.  

Miksi erityisasema on tärkeä  

Nyt yhdistetään vammaispalvelulakia ja kehitysvammaisten erityishuoltoa. Kyseessä on merkittävin uudistus vuosikymmeniin. Yhtä suuri oli invalidihuollon uudistus vuonna 1988.  Merkittävää tuolloin oli, että laissa vaikeavammaisten palvelut asumisen, liikkumisen, tulkkipalveluiden ja asunnon muutostöiden osalta säädettiin kuntien erityiseksi järjestämisvelvollisuudeksi. Lainsäätäjä katsoi, että vaikeavammaisten ryhmä on niin pieni, että heidän tarvitsemansa palvelut saattaisivat muutoin jäädä enemmistön päätöksissä muiden palveluiden jalkoihin. Tästä syystä vaikeavammaisten oikeus asumis-, kuljetus- ja tulkkauspalveluihin säädettiin lakiin subjektiivisena oikeutena. Tämä merkitsi sitä, että nämä palvelut oli myönnettävä vaikeavammaiselle kansalaiselle aina, kun laissa mainitut kriteerit täyttyivät. Tämän seurauksena vaikeavammaiset henkilöt ovat saaneet tarvitsemansa palvelut.   

Käsite vaikeavammainen on poistettu vammaispalvelulakiluonnoksesta

Nyt huolestuttaa! Uudesta lakiluonnoksesta ja sen hallituksen esityksestä on poistettu käsite vaikeavammainen. Tämä merkitsee sitä, että eniten apua tarvitsevien vaikeavammaisten palveluita ei lainsäädännössä turvattaisi jatkossa ja heidän erityistä avun tarvettaan ei tunnistettaisi.

Vaikeimmin vammaisten palvelutarve ja määrä poikkeaa olennaisesti muiden vammaisten palveluista erityisesti, jos tavoitteena on myös arjessa vaikeimmin vammaisten yhdenvertaisuuden ja osallisuuden turvaaminen. Jos vaikeavammaisten oikeuksia ei erityisesti turvata, heidän perusoikeudellinen turvansa palveluihin häviää. Jo nyt tietojemme mukaan realistisena vaarana on, että riittäviä palveluja vaikeimmin vammaisten kohdalla ei haluta maksaa. Tiedämme, etteivät kunnat kustanna juurikaan muuta kuin niitä vammaispalveluja, jotka kuuluvat kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Tämän johdosta vaikeavammaiset henkilöt saavat tarpeeseensa nähden alimitoitettuja palveluita ja pahimmillaan joutuvat terveyskeskuksen vuodeosastolle. On epätasa-arvoista kohdella kaikkia vammaisia samalla tavalla, kun on olemassa ryhmä, joka tarvitsee erityistä lain suomaa turvaa. Aiemmassa lainsäädännössä tämän pienen joukon erityinen turva oli taattu subjektiivisina oikeuksina.

Vaikeavammaisia on maassamme ainoastaan noin 0,5 % väestöstä. Tämän ryhmän oikeudet eivät tule turvatuiksi, ellei heitä erityisesti mainita lainsäädännössä. Kyse on tasa-arvon ohella oikeudesta hyvään ja ihmisarvoiseen ja turvalliseen elämään – vaikean vamman edellyttämän tarpeen mukaisiin palveluihin erityisesti asumisessa, mutta myös henkilökohtaisessa avussa.

Vaikeimmin vammaisten palvelut on turvattava erityislainsäädännössä

Hallitusohjelmaan tulee kirjata vammaislainsäädännön uudistamisen jatko. Samalla uudistettavaan lakiin tulee kirjata käsite vaikeimmin vammaiset erityisesti kohtiin, jotka käsittelevät palveluasumista ja henkilökohtaista apua.

Vaikeavammaisten palveluasumisen ja henkilökohtaisen avun tarve on elinikäistä

Huolta herättää myös palveluasumiseen liittyvät kirjaukset. Asumisen tuen pykälässä on kirjaus ”vammaisella henkilöllä on oikeus saada asunto ja asumiseen tarvittava riittävä apu sosiaalihuoltolain 22 §:n 3-5 momentin mukaisena palveluasumisena, jos se on vammaisen henkilön edun mukaista.”  Vaikeavammaisten ihmisten palveluasumisen ja henkilökohtaisen avun tarve on elinikäistä ja jokapäiväistä. Siksi asumisen tuki on turvattava erityislainsäädännössä, ei sosiaalihuoltolaissa, jossa palvelut ovat usein rajattuja ja määräaikaisia.

Suomi ratifioi YK:n vammaissopimuksen 2015

Suomi on ratifioimassa YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista. Uudesta vammaispalvelulaista halutaan häivyttää termi vaikeavammainen. Termien poisto ei poista sitä tosiasiaa, että jotkut ovat vaikeavammaisempia kuin toiset ja tarvitsevat enemmän palvelua kuin toiset. On naivia uskoa siihen, että ihmiset saisivat tarvitsemansa palvelut ilman erityislainsäädäntöä tässä taloudellisessa tilanteessa. Vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien toteutuminen on usein puutteellista jopa omassa maassamme. Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus rakentuu laaja-alaisen syrjinnän kiellon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteille.

Kerro mielipiteesi siitä, luopuako vai ei termistä vaikeavammainen.