torstai 10. tammikuuta 2013

Erilaiset samanlaiset



Kirjailija –toimittaja Umayya Abu-Hannan kirjoitti 30.12. Helsingin Sanomissa artikkelin ”Lottovoitto jäi lunastamatta”. Hän kertoi muuttaneensa kaksi vuotta sitten tyttärensä kanssa Amsterdamiin. Lapsi, joka sai lottovoiton kasvaa Suomessa, jätti kupongin lunastamatta suomalaisten rasismin takia. Miksi Umayya muutti 30 Suomessa vietetyn vuoden jälkeen maasta?

Ymayya kirjoittaa: ”Olin saapunut Suomeen 20-vuotiaana palestiinalaistyttönä vuonna 1981. Siihen aikaan ei ollut internetiä eikä globalisaatiota. Kun lentokone laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentälle, arabian kieli, musiikki, ruoka, vitsit, värit, valo ja ystävät jäivät kertaheitolla taakse. Suomalaisuudesta tuli minulle identiteetti, maa, luonto, kieli ja elämä. Kasvoin Suomessa suomalaiseksi.”
Hän kertoi, miten hänen peräänsä aina huudeltiin: rättipää, terroristi, Ali Baba, musulmaani. . . Hän ei arvannut, että musta iho on Suomessa niin suuri vihamagneetti. Umayya kirjoittaa: ”Adoptiotyttäreni on zulu ja syntynyt Johannesburgissa Etelä-Afrikassa. Kun hän oli vuoden vanha ja istui tutti suussa vaunuissa, odotimme Helsingissä metroa. Noin 80-vuotias mummo käveli suoraan vauvan eteen ja huusi: 'Saatanan neekeri!' Hän katsoi ympärilleen ja heilutti käsiään näyttääkseen muille, mitä oli löytänyt: 'Katsokaa, helvetin neekerikakara!"
Näillä meillä sivistyneessä valtiossa toimitaan 2010-luvulla.

En Finne igen!

Seurasin muutama viikko sitten Yle Teemalta ohjelmaa, joka kertoi suomalaisista siirtolaisista Ruotsissa. Maastamme lähti 1960- ja 70-luvulla noin 350 000 henkilöä siirtolaisiksi Ruotsiin.  Eräs nainen kertoi, että hänen oli pakko lähteä Suomesta pakoon ahdistusta, yksinäisyyttä ja työttömyyttä. Ohjelmassa haastateltavat kertoivat, miten he koko ajan tunsivat olevansa erilaisia ja syrjittyjä. Koulussa lapsia kiusattiin, kun he ja heidän vanhempansa eivät osanneet ruotsia. Ohjelmassa haastateltavat kertoivat ruotsalaisten kielteisistä asenteista, ennakkoluuloistaja yleistyksistä suomalaisia maahanmuuttajia kohtaan. Esim. kun joku teki jotain rikollista, se yleistettiin koskemaan kaikkia suomalaisia. "En finne igen" ja "finnjävel" -nimitykset olivat tavallisia.
Mielenkiintoista, että tämäkään tausta historiassamme ei ole opettanut meiltä hyväksymään muita.

Oletko sinä rasisti?

Marraskuussa oli IT-lehdessä mielenkiintoinen artikkeli Darun Jazasta, joka kertoi Pohjois-Irakin Kurdistanista kotoisin olevasta nuoresta vammaisesta naisesta. Darunin matka on ollut epätoivosta toivoon ja mahdollisuuteen.

Darun on nainen, joka on tehnyt kovasti töitä pärjätäkseen elämässä. Hän on nykyisin aktiivisesti mukana Invalidiliiton nuorisotyöryhmässä. Hän on opiskellut yliopistossa, toimii tulkkina ja elää kaikin puolin aktiivista elämää.

Mitä seurasikaan IT-lehden ilmestyttyä? Jotkut IT-lehden lukijat kirjoittivat hänelle ja syyllistivät Darunia siitä, että maahanmuuttajat ovat suomalaisten veromaksajien niskoilla, eivät sopeudu kulttuuriimme. Oli viittauksia siitä, että hän siitä, että hän on vienyt kuntoutuspaikan suomalaisilta vammaisilta ja jopa työpaikan!!

En voinut kuvitellakaan, että rasismia esiintyisi omassa liitossamme. Vaadimme itse, että vammaisia ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti. Edellytämme suvaitsevaisuutta. Vaadimme ennakkoluulojen ja asenteiden murtamista. Miksi emme hyväksy muiden erilaisuutta? Erilaisuus on rikkautta, se tuo moninaisuutta kulttuuriin, työyhteisöön, yhteiskuntaan. Kuitenkin yksi suurimmista esteistä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ovat ennakkoluulot ja asenteet. Ennakkoluulot mitä tahansa erilaisuutta kohtaan johtuvat tiedonpuutteesta.

Invalidiliitossakin tarvitaan avointa mieltä. Tässä auttaa hyvä tietopohja, erilaisuuden suvaitseminen ja hyväksyminen. Nyt tarvitaan joustavaa ja avointa asennetta informaatiota ja ihmisiä kohtaan. Andre Chaker toteaa: ”mitä vähemmän ahdaskatseisia ja mitä enemmän laaja-alaisia olemme, sitä fiksummiksi tulemme.”

Tosiasia on, että ihmiset liikkuvat maasta toiseen. Suomi muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi ja tämä merkitsee sitä, että eri kulttuurit elävät rinnakkain ja lomittain.
Invalidiliiton yksi painopistealueista on ollut vuonna 2012 ja 2013 monikulttuurisuuden edistäminen.

Aivonystyröiden virkistämiseksi käykää katsomassa elokuvateattereissa menevää elokuvaa Koskemattomat. Elokuvan päähenkilöinä esiintyvät miehet ovat kuin yö ja päivä. Elokuvan keskeinen teema liittyy ystävyyteen sekä ihmisten keskinäistä erilaisuutta korostavien ennakkoluulojen alasampumiseen. Elokuva osoittaa, että ihmiset ovat sisimmässään melko samanlaisia.

16 kommenttia:

  1. Olet ottanut tärkeän asian esille. Vammaisjärjestöjen pitäisi olla eturintamassa siinä, että ei hyväksytä rasismia missään muodossa. Erilaisuus on rikkaus, niin se vaan on ja kaikilla on samat ihmisoikeudet. Kukaan ei voi itse päättää mihin maahan syntyy ja minkä värikseksi kuten ei myöskään sitä, että syntyy vammaiseksi.

    VastaaPoista
  2. Rasismi on pelkoa ja omien sisäisten ahdistusten ja pahan olon ulkoistamista johonkin ihmisryhmään, yleensä vähemmistöön. Paha on ulkona tuolla erilaisessa....sitä ei tartte itsessä kohdata. Suurimmat syntipukit ovat mustat tai ulkomaalaiset ihmiset tai homot...meidän yhteiskunnassamme. jotenkin on ihan sallittua julkisestikin haukkua näitä ihmisiä. Jopa politiikot tekevät näin. Aivan käsittämätöntä minun mielestäni. Aina tuomittavaa.
    90-luvulla olin Peurungassa kuntoutumassa. Baarissa istuimme iltaisin vammaispalloilijoitten kanssa. Olin kuunnellut näitten miesten tarinoita vammautumisistaan, syrjinnästä, kuinka meihin suhtaudutaan. Yhtenä iltana soittamaan lavalletuli joku romaaniyhtye. Olin aivan ymmälläni, mitä tässä vammaisporukassa tapahtui....alkoi mustalaisvitsien kerronta, halventava puhe, mutakuonottelu yms. kaikki rasismille tyypilliset (muka harmittomat ilmiöt). Tätä samaa olen havainnut joskus myöhemminkin vammaisporukoissa. Aina sanon asiasta, puutun siihen. Koen sen velvollisuudekseni ihmisenä! Sanoutukaamme irti kaikeista rasismin muodoista Liitossa jokainen kohdallamme. Uskaltakaamme nähdä ja kohdata toisemme.

    VastaaPoista
  3. Niin Marja, välitätkö Darunille anteeksipyyntöni näiden suomalaisten ajattelemattomien ja julmien kirjeiden vuoksi. Ja tieto siitä, että monien monien ja varmasti monien meidän mielissämme hän on sydämellisesti tervetullut maahamme ja vammaisten ihmisten yhteisöön.

    VastaaPoista
  4. Niinpä! Osuit Marja niin oikeaan asiaan. Ei meillä vammaisilla pitäisi olla mitään kanttia olla rasisteja, kun samalla vingumme nupit tutisten ja kitarisat sinisinä oikeuksistamme. Tässä on suorastaan huutava ristiriita. Vähemmistöjen asemaa ei paranna se, että vähemmistöt syrjivät toisiaan. Se on ainoastaan hävettävää ja säälittävää. Olkoon Invalidiliitto peilinä ja ikkunana näyttämässä toiminnallaan esimerkkiä siitä, että tavoitteiden mukaan on suhtauduttava kaikkiin tasa-arvoisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Invalidiliitto on toimittanut esitteen Vammaisuus yhdistää yli rajojen - vinkkejä monikulttuuriseen yhdistystoimintaan. ollaan tien näyttäjiä, kuten Tiina-Liisa sanot.
      Luin Andre Chakerin kirjoittamaa kirjaa the Finnish Miracle, Ihanuuksien ihmemaa, jossa hän käsittelee mm. yhteiskunnallisen suvaitsevaisuuden haasteita. 1980-luvulla alle prosentti Suomen väestöstä oli ulkomaalaisia. Nyt heitä on vajaat kolme prosenttia.

      Suomessa on tällä hetkellä tilanne, jossa vuonna 2011 työelämään tuli vähemmän ihmisiä kuin heitä lähti eläkkeelle. Maassamme tarvitaan jatkossa työelämään kaikki kynnelle kykenevät niin vammaiset kuin vammattomatkin. Miksi emme ottaisi mallia Kanadasta, joka on hyödyntänyt maahanmuuttajien osaamisen. Kanadassa maahanmuuttajia on kaikissa ammateissa ja kaikilla organisaation tasoilla. Tällainen työelämän integraatio on vielä valovuosien päässä Suomessa. Vaikka maahanmuutossa on ongelmansa, se avaa yhteiskunnallista keskustelua ja tuo uutta ja innovatiivista ajattelua yhteiskuntaan ja bisnekseen sanoo Chaker.

      Poista
  5. Hei Marja!

    Kiitos tärkeästä kirjoituksestasi! On hieno juttu, että Invalidiliitossa on alettu tekemään rasismin vastaista työtä.

    Myös me täällä Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus Hilmassa kohtaamme rasismiin eri muodoissaan. Mainitsematta mitään yksittäisiä tapauksia voi sanoa, että rasismia on kaikkialla, missä sen vastustamiseksi ei tehdä aktiivisesti töitä. Aivan samoin kuten vammaisten ihmisten syrjintää sekä esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syrjintää on kaikkialla, jossa sen estämiseksi ei tehdä työtä. Kuten kaikki tiedätte, syrjinnän vastustaminen ja yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää normien kyseenalaistamista ja niiden aktiivista purkamista. Syrjintä eri muodoissaan ei aina ole tietoista - eli teot ja sanat ovat pikemminkin ajattelemattomuuden seurausta - mutta tämä ei oikeuta syrjiviä tekoja saati tee niitä vähemmän vääriksi.

    Loppuun vielä mainos: vuosittain maaliskuussa vietetään rasismin vastaista viikkoa, joka kulminoituu YK:n rasismin vastaiseen päivään 21.3. Rasismin vastaisella viikolla järjestetään paljon tapahtumia aina ennakkoluuloista luopumistempauksista seminaareihin ja mukaan järjestämään saa tulla kuka vaan. Tässäpä haaste Invalidiliiton paikallisyhdistyksille - lähtekää mukaan rasismin vastaiseen viikkoon! Toimintaideoita löytyy kampanjasivulta (http://www.keks.fi/puutu) ja meihin täällä Hilmassa voi myös mieluusti ottaa yhteyttä!

    Rasismin vastaisin terveisin,
    Tiina ja Farah
    Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus Hilma

    Ps. Vielä muutama lukuvinkki aiheeseen liittyen:
    -Vesa Puuronen: Rasistinen Suomi, Gaudeamus 2011.
    -Rasismista nuorisotyössä: R-sana - kirja rasismista ja siihen puuttumisesta, Pelastakaa Lapset ry: http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/rasisminvastainen-tyo/
    -Hilman Näkökulmia vammaisuuteen -artikkelikokoelma eri kulttuurien vammaiskäsityksistä - esim. Elina Vaahteran kirjoituksessa myös rasismin & vammaisten ihmisten syrjinnän vertailua. http://www.tukikeskushilma.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=37&Itemid=59

    VastaaPoista
  6. Anneli Tarakkamäki... Miksi rasisti hehkuttaa rasismia,Mikäs siinä on ylpeyden aihe?,Rasismi on henkisesti vajaiden kehyttymättömien, ihmisten aikan saama,Suvaitsevaisuus on sen sijaan kultuurisesti korkeiden siviilisatioiden ja ihmisten harjottama tapa kultuuri ja moraalinen hyve,Se on universaali ja kaikkien korkein ymmärrystä ja kehitystä saavuttaneiden Lajien yksi suurimista saavutuksista ja ylpeyden aihe..Suvaitsevaisuus on ei ole utopia vain realismia se on kaikkien ihmisten saavutettavissa kunhan vain seuraa totuutta ja kunnollista järkeä. Onkohan tässä mitään järkeä....

    VastaaPoista
  7. Juuri näin. Rasismia vastaan pitää tehdä aktiivisesti töitä. Älä töni mun kaveria - ajatuksella, ei saa jäädä sivusta seuraamaan, kun jotain ihmisryhmää tai yksittäistä ihmistä halveksitaan ja/tai kiusataan. Samat syrjinnän muodot toimivat suhteessa kaikkiin vähemmistöryhmiin. Tuo rasismin vastainen viikko Liitonkin ohjelmassa, valutettuina paikallisyhdistyksiin käytäntöön, kampanjaksi...olisi konkreettinen teko tähän suuntaan.

    VastaaPoista
  8. Valitettavasti löytyy vammaisten ihmisten keskuudesta!

    Joku vamma-tai sairausryhmä ei halua tulla saman tilaisuuteen sellaisten kanssa, jotka liikkuu pyörätuolilla, "kun se ei meidän kuvioihin kuulu, niin me vaan masennutaan sellaisten näkemisestä". Tai saman vamman omaava, mutta normikansalaiselta näyttävä, käyttää paljon voimavaroja pitääkseen hajurakoa "noihin". Vammainen henkilö saattaa heitellä tosi ikäviä kommentteja esim. maahanmuuttajista, vaikka samaan hengenvetoon vaatii vammaisten oikeuksien toteutumista.

    Minulla on tapana sanoa asianomaisille, ett oh-hoh onpas mennyt hyvä vamma hukkaan! Vammaisuudesta pitää löytää myös hyviä puolia ja ehdottomasti yksi niistä on, että voi tarkastella maailmaa monipuolisin silmin ja oppia ymmärtämään muita marginaalissa eläviä.
    PirkkoJ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuluneella viikolla kaksi vammaista henkilöä kertoi minulle kokemuksensa. Toinen oli nuori pyörätuolia käyttävä nainen. Hän oli kaupassa, kun tummaihoinen pikkupoika ostoskärryistä sylkäisi hänen päällensä.
      Toinen vanhempi poliorouva oli kaupan kassajonossa. Siinä hieno rouva turkiksissaan tokaisi: "Mitä tuonkuntoinen ihminen tekee täällä tukkimassa jonoa?"
      Kysymys ei ole rasismista vaan yleisestä suvaitsemattomuudesta ja toisten ihmisarvon kunnioittamisesta. Onko someaika (sosiaalinen media) tuonut mukanaan sen, että saa sanoa mitä tahansa kenelle tahansa?

      Poista
    2. Marja - ennakkoluuloja, syrjiviä asenteita ja ikäviä kokemuksia on varmasti joka suuntaan, jokaisesta vähemmistöryhmästä toiseen ja takaisin. Mun mielestä on silti olennaista puhua rasismista, homo- ja transvihasta, vammaisten syrjinnästä ableismina jne. Tämä siksi, että muuten helposti ajaudutaan sellaiseen "kaikki me olemme erilaisia" -jargoniin, jossa kaikki erot (valtasuhteet) vaikuttavat jollain tapaa tasavahvoilta. Paraatiesimerkkejä tästä ovat kun valkoiset vaativat valkoisten oikeuksia puolustettaviksi jne.

      Ymmärrän, että tarkoitat suvaitsevaisuudella toisten kunnioittamista, mutta itse haluaisin että puhuttaisiin suvaitsevaisuutta enemmän yhdenvertaisuudesta. Silloin huomio kääntyy siitä suvaitsijasta siihen toiseen ihmiseen, jolla on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun.

      Tiina

      Poista
    3. Uskonpa, että olemme samoilla linjoilla. Suvaitsevaisuus on ennakkoluulottomuutta ja avoimuutta. Se on kykyä omaksua uutta ja vierasta sekä suhtautua siihen myös kriittisesti. Suvaitseva ihminen kunnioittaa muiden mielipiteitä ja tapoja. Pieni pulma on, että jokaisessa on asennetta ja ennakkoluuloa erilaisuutta kohtaan. Onneksi suvaitsevaisuus lisääntyy tietämyksen myötä ja tätä kautta lisääntyy myös erilaisuuden ymmärtäminen.

      Katsoin, miten rasismi määritellään. Rasismi perustuu ajatukseen, että eri ihmisryhmillä on erilaisia ominaisuuksia, jotka voidaan asettaa arvojärjestykseen. Kielteisiksi määritellyt ominaisuudet kohdistetaan tiettyyn ihmisryhmään. Rasismi ilmenee ennakkoluuloina ja vihamielisenä käytöksenä joko maahanmuuttajia tai muita etnisiä ryhmiä kohtaan.
      Olen samaa mieltä siitä, että olemme kaikki erilaisia-jargon ei johda mihinkään. Se on kuitenkin yksi tapa lähestyä asiaa. Vuosikymmenten aikana Suomessakin erilaisiksi on määriteltyjä monia ryhmiä, joihin nykyään suhtaudutaan myönteisesti siksi, että erilaisuudesta on puhuttu. Rasismi tuntuu olevan asia, johon on vaikea tarttua. Kukaan ei tietenkään halua leimautua rasistiksi, mutta ilmiö on kuitenkin nähtävissä päivittäin. Monet kokevat rasismia ja siihen on vain puututtava, se on ainoa tapa.Joidenkin arvioiden mukaan vuonna 2025 joka neljäs helsinkiläinen on siirtolaistaustainen. Tartutaan rasismiin silloin kun sitä ilmenee.
      Istuin Kuopiossa taksissa. Kuultuaan että olin Helsingistä nuori taksikuski sanoi: "Oli outoa ja pelottavaa liikkua Itäkeskuksessa. Sehän oli kuin ulkomailla olisi ollut. Pelkäsin koko ajan, että joku vie kukkaroni." Kysyin, oletko rasisti. Ei ollut. Totesin, että kaikilla on ihmisarvo ja olemme perustaltaan kaikki samanlaisia. Siihen taksikuski sanoi, ettei olla kyllä samanlaisia. Matka päättyi ja keskustelu loppui. Miten ihmeessä opimme elämään rinnakkain ja näkemään tuon Tiinan mainitseman yhdenvertaisuuden?

      Poista
    4. Joo, samaa mieltä. Tuskin on mitään yhtä oikeaa tapaa edistää asioita, ja erilaisilla sanoilla ja toimilla lienee kaikilla paikkansa. Tuo Puurosen kirja rasismista Suomessa on muuten eri hyvä, kannattaa katsoa!
      Tiina

      Poista
  9. Hei,
    Marjan mainitsema Invalidiliiton monikulttuurisuustyöryhmän laatima opas "Vammaisuus yhdistää yli rajojen -vinkkejä monikulttuuriseen yhdistystoimintaan löytyy liiton nettisivuilta http://www.invalidiliitto.fi/files/attachments/julkaisut/invalidiliitto_monikulttuurisuusopas.pdf
    Oppaan tarkoituksena on antaa vinkkejä nimenomaan yhdenvertaiseen yhdistystoimintaan.

    Lisäksi liitto kouluttaa huhtikuussa monikulttuurisuuskummeja yhdistyksiin. Kurssi antaa mm. tietoa maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta sekä erilaisten ennakkoluulojen vaikutuksista ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Kurssille voi ilmoittautua kurssikalenterista http://www.invalidiliitto.fi/portal/fi/toiminta/koulutus/koulutuskalenteri/

    Uskon, että yhteiskunta, joka kohtelee kaikkia ihmisiä yhdenvertaisesti, on meidän kaikkien etu!

    Mirva, järjestötyön suunnittelija Invalidiliitosta

    VastaaPoista
  10. Hei,
    on totta, että me kaikki emme ole samanlaisia. Eikä ole tarkoituskaan olla. Olemme kaikki kuitenkin arvokkaita, harvinaisia, persoonallisia omia itseämme.

    Ennakkoluuloja toisia kohtaan ja oman ryhmän pitämistä parempana on kuitenkin meillä kaikilla, jollakin tasolla, jos olemme rehellisiä ja kriittisiä itseämme kohtaan... Luokittelemme toisemme helposti eri lokeroihin ja liimaamme sen päälle arvoluokituksen; maahanmuuttajat, sosiaalipummit, syrjäytyneet, työttömät, laiskat nuoret, mielenterveysongelmaiset, toisella tapaa vammaiset, terveet ajattelemattomat... Voimme kasvaa tästä ulos, jos mietimme asioita pintaa syvemmälle.

    Tutustuessa erilaisiin ihmisiin ja erilaisiin ryhmiin, huomaa pian, että meillä on paljon yhteistä. On paljon asioita, joissa voimme toimia yhdessä ja auttaa toisiamme.

    Pelko siis pois ja avoimin mielin etsimään yhteistä säveltä, erojen sijaan. Annetaan jokaisen olla se ainutlaatuinen ihminen.

    t. Pirkko Kuusela, ESPIN

    ps. Olemme suunnittelemassa Espoossa yhteistä järjestöjen hanketta, jolla tuetaan ihmisiä elämän hallinnassa. Mukana on vammais- ja pitkäaikaissairaiden järjestöjä, maahanmuuttaja järjestöjä, aktiivisia ihmisiä ilman yhdistyksiä... Mukaan ovat tervetulleita kaikki, jotka haluavat auttaa toisia, siinä mikä tuolle toiselle on vaikeaa. Esim. hakemuksissa, lääkärissä käynnissä, yhteydenotoissa ja asioiden selvittelyssä,tavallisissa asioissa, niissä missä meistä jokainen tarvitsee joskus toista...

    VastaaPoista