torstai 10. tammikuuta 2013

Erilaiset samanlaiset



Kirjailija –toimittaja Umayya Abu-Hannan kirjoitti 30.12. Helsingin Sanomissa artikkelin ”Lottovoitto jäi lunastamatta”. Hän kertoi muuttaneensa kaksi vuotta sitten tyttärensä kanssa Amsterdamiin. Lapsi, joka sai lottovoiton kasvaa Suomessa, jätti kupongin lunastamatta suomalaisten rasismin takia. Miksi Umayya muutti 30 Suomessa vietetyn vuoden jälkeen maasta?

Ymayya kirjoittaa: ”Olin saapunut Suomeen 20-vuotiaana palestiinalaistyttönä vuonna 1981. Siihen aikaan ei ollut internetiä eikä globalisaatiota. Kun lentokone laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentälle, arabian kieli, musiikki, ruoka, vitsit, värit, valo ja ystävät jäivät kertaheitolla taakse. Suomalaisuudesta tuli minulle identiteetti, maa, luonto, kieli ja elämä. Kasvoin Suomessa suomalaiseksi.”
Hän kertoi, miten hänen peräänsä aina huudeltiin: rättipää, terroristi, Ali Baba, musulmaani. . . Hän ei arvannut, että musta iho on Suomessa niin suuri vihamagneetti. Umayya kirjoittaa: ”Adoptiotyttäreni on zulu ja syntynyt Johannesburgissa Etelä-Afrikassa. Kun hän oli vuoden vanha ja istui tutti suussa vaunuissa, odotimme Helsingissä metroa. Noin 80-vuotias mummo käveli suoraan vauvan eteen ja huusi: 'Saatanan neekeri!' Hän katsoi ympärilleen ja heilutti käsiään näyttääkseen muille, mitä oli löytänyt: 'Katsokaa, helvetin neekerikakara!"
Näillä meillä sivistyneessä valtiossa toimitaan 2010-luvulla.

En Finne igen!

Seurasin muutama viikko sitten Yle Teemalta ohjelmaa, joka kertoi suomalaisista siirtolaisista Ruotsissa. Maastamme lähti 1960- ja 70-luvulla noin 350 000 henkilöä siirtolaisiksi Ruotsiin.  Eräs nainen kertoi, että hänen oli pakko lähteä Suomesta pakoon ahdistusta, yksinäisyyttä ja työttömyyttä. Ohjelmassa haastateltavat kertoivat, miten he koko ajan tunsivat olevansa erilaisia ja syrjittyjä. Koulussa lapsia kiusattiin, kun he ja heidän vanhempansa eivät osanneet ruotsia. Ohjelmassa haastateltavat kertoivat ruotsalaisten kielteisistä asenteista, ennakkoluuloistaja yleistyksistä suomalaisia maahanmuuttajia kohtaan. Esim. kun joku teki jotain rikollista, se yleistettiin koskemaan kaikkia suomalaisia. "En finne igen" ja "finnjävel" -nimitykset olivat tavallisia.
Mielenkiintoista, että tämäkään tausta historiassamme ei ole opettanut meiltä hyväksymään muita.

Oletko sinä rasisti?

Marraskuussa oli IT-lehdessä mielenkiintoinen artikkeli Darun Jazasta, joka kertoi Pohjois-Irakin Kurdistanista kotoisin olevasta nuoresta vammaisesta naisesta. Darunin matka on ollut epätoivosta toivoon ja mahdollisuuteen.

Darun on nainen, joka on tehnyt kovasti töitä pärjätäkseen elämässä. Hän on nykyisin aktiivisesti mukana Invalidiliiton nuorisotyöryhmässä. Hän on opiskellut yliopistossa, toimii tulkkina ja elää kaikin puolin aktiivista elämää.

Mitä seurasikaan IT-lehden ilmestyttyä? Jotkut IT-lehden lukijat kirjoittivat hänelle ja syyllistivät Darunia siitä, että maahanmuuttajat ovat suomalaisten veromaksajien niskoilla, eivät sopeudu kulttuuriimme. Oli viittauksia siitä, että hän siitä, että hän on vienyt kuntoutuspaikan suomalaisilta vammaisilta ja jopa työpaikan!!

En voinut kuvitellakaan, että rasismia esiintyisi omassa liitossamme. Vaadimme itse, että vammaisia ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti. Edellytämme suvaitsevaisuutta. Vaadimme ennakkoluulojen ja asenteiden murtamista. Miksi emme hyväksy muiden erilaisuutta? Erilaisuus on rikkautta, se tuo moninaisuutta kulttuuriin, työyhteisöön, yhteiskuntaan. Kuitenkin yksi suurimmista esteistä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ovat ennakkoluulot ja asenteet. Ennakkoluulot mitä tahansa erilaisuutta kohtaan johtuvat tiedonpuutteesta.

Invalidiliitossakin tarvitaan avointa mieltä. Tässä auttaa hyvä tietopohja, erilaisuuden suvaitseminen ja hyväksyminen. Nyt tarvitaan joustavaa ja avointa asennetta informaatiota ja ihmisiä kohtaan. Andre Chaker toteaa: ”mitä vähemmän ahdaskatseisia ja mitä enemmän laaja-alaisia olemme, sitä fiksummiksi tulemme.”

Tosiasia on, että ihmiset liikkuvat maasta toiseen. Suomi muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi ja tämä merkitsee sitä, että eri kulttuurit elävät rinnakkain ja lomittain.
Invalidiliiton yksi painopistealueista on ollut vuonna 2012 ja 2013 monikulttuurisuuden edistäminen.

Aivonystyröiden virkistämiseksi käykää katsomassa elokuvateattereissa menevää elokuvaa Koskemattomat. Elokuvan päähenkilöinä esiintyvät miehet ovat kuin yö ja päivä. Elokuvan keskeinen teema liittyy ystävyyteen sekä ihmisten keskinäistä erilaisuutta korostavien ennakkoluulojen alasampumiseen. Elokuva osoittaa, että ihmiset ovat sisimmässään melko samanlaisia.