keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Liitto median pyörityksessä

Olen päässyt läheltä seuraamaan, miten sosiaalinen media toimii. Tuttua ovat monet uudet viestinnän työkalut, jotka antavat viestinnälle uudenlaiset mahdollisuudet.

Invalidiliitto on ollut toistuvasti MTV 3:n 45 minuuttia -ohjelmassa, joka on käsitellyt mm. Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:n voittoa sekä sitä, mihin tuo voitto käytetään. Ohjelmassa tuotiin esiin myös kahden vaikeavammaisen nuoren naisen palveluasumisessa ilmenneitä puutteita. Facebook-sivuilla ja blogeissa on pohdittu, onko liitolla oikeutus esteettömään toimitaloon, on ihmetelty taideteosten ostoa ja puheenjohtajan ulkomaanmatkoja. Uutta minulle on ollut se, että asiat voidaan huoletta irrottaa asiayhteyksistä ja esittää tarkoitushakuisesti. No, tämä taitaa olla tätä päivää.

Liittoon on kohdistunut kova ryöpytys. Miltä on tuntunut? Vedettyäni pari kertaa syvään henkeä olen yrittänyt katsoa asioita toimittajan näkökulmasta. Oliko ohjelmista ja käydystä keskustelusta hyötyä? Jo vain. Seuraaviin toimiin on ryhdytty:

Asumispalvelut Oy:ssä on edelleen kehitetty asiakaspalvelujärjestelmiä. Koko liittokonsernissa voi netissä antaa palautetta ja vastauksen saa kolmessa päivässä. Asukkaan palvelutarve tarkistetaan puolivuosittain ja siitä informoidaan kuntaa kirjallisesti. Syksyllä pilotoidut asiakasraadit on suunnitteilla jokaiseen Validia-yksikköön. Näin asukkaat ovat itse osallistumassa asumisensa kehittämiseen. Oma käsitykseni on, että palautteen antamista voi vieläkin kehittää osallistavampaan suuntaan. Perinteiset palautteet eivät yksinään riitä, koska monien on helpompaa antaa palautetta vaikkapa keskusteluryhmissä. Myös Vammaisten ihmisoikeuskeskus VIKEn suunnittelema vertaisarviointi voi tuoda uutta kehittämiseen.

45 minuuttia -ohjelmien jälkeen syntyi vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. Lukiessani aiheeseen liittyvää blogia ja Facebookia pohdin, onko niin, että mitä tahansa voi sanoa asioista ja ihmisistä, kun sanoistaan ei joudu vastaamaan. Tämä puoli hämmästytti minua eniten. No, joka tapauksessa vilkas keskustelu toi esiin sen, miten vähän Invalidiliiton toiminnasta loppujen lopuksi tiedetään. Keskusteluissa nostettiin esiin tarve kuvata ja raportoida toimintaa avoimesti myös lukujen muodossa. Tämä vaatimus kuuluu yritysmaailmaan, mutta istuu vallan mainiosti myös moderniin järjestöön. Oppi otetaan heti käyttöön. Teemme uudenlaisen vuosikertomuksen, jossa raportoidaan entistäkin tarkemmin toiminnan taloudellisista tuloksista ja sosiaalisista saavutuksista.

Uusi 45 minuuttia -ohjelman mainos kertoo Ystävänpäivänä: ”Vuosikymmeniä kestänyt avustaminen on muokannut hyväntekeväisyysjärjestöstä instituution, jonka koneistoa pyörittää jo yli 2000 työntekijää.” Tutkimusten mukaan kansalaiset luottavat nykyisin toisiinsa enemmän kuin instituutioihin. Järjestöt ovat tärkeitä yhteiskunnallisia vaikuttajia ja nyt niiden rooli on muuttumassa. Yhteiskunnassamme on myös uudet sukupolvet, joilla ei ole perinnettä järjestöissä olosta. Järjestöt eivät yksinkertaisesti kiinnosta. 75-vuotias järjestömmekin kaipaa jatkuvaa uusiutumista. Invalidiliitto on vuosien myötä kasvanut suureksi. On aika pohtia jopa sitä, onko aika luopua asumispalveluyhtiöstä? Tarvitseeko liitto yhtiötä? Mitä hyötyä yhtiölle on aatteellisesta järjestöstä? Järjestön tehtävä on eräiltä osin suoritettu loppuun. Invalidiliitto, joka on kansalaisjärjestö, on aikanaan kehittänyt palvelutaloverkoston vaikeavammaisten asumisen tarpeisiin. Lisäksi se on käynnistänyt selkäydinvammaisten ja aivovammaisten kuntoutuksen, koska sitä ei kukaan muu aikanaan tehnyt.

45 minuutin mainoksessa käytetään työntekijöistä termiä ”koneiston pyörittäjät”. Ikävästi sanottu, koska valtaosa 2000 työntekijästä toimii vaikeavammaisten ihmisten käsinä ja jalkoina. Esim. kolareissa ja sukellusonnettomuuksissa vaikeasti vammautuneet nuoret ihmiset eivät yksinkertaisesti pärjää ilman monenlaista avustamista Käpylän kuntoutuskeskus Synapsiassa. Vaikeavammaiset asukkaat ovat puolestaan valinneet asumismuodokseen palvelutalon, koska tarvitsevat vammansa tai sairautensa vuoksi avustamista vuorokauden eri aikoina. Tuntuu kohtuuttomalta verrata työntekijöitä koneiston pyörittämiseen.

Mikä on se tärkeä voima, joka vie meitä eteenpäin? Mielestämme vammaisilla ihmisillä on oltava yhtäläiset perus- ja ihmisoikeudet. Tähän kuuluu mm. oikeus liikkumiseen, perheeseen, opiskeluun, työhön, harrastuksiin ja osallistumiseen. Yhdessä olemme enemmän.