lauantai 12. maaliskuuta 2016

Mielenosoituspuheeni 12.3.2016

Mielenosoituspuheeni 12.3.2016: pAjatuksia ruumiillisuudesta ja vammaisuudesta, sekä havaintoja vammaisen kehon esittämistavoista, taiteesta ja vammaiskulttuurista. Jos kuvittelit, että vihaisia ja vaarallisia vammaisia on vain kauhuelokuvissa, sinun kannattaa seurata tätä blogia!/p

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Kohti kolmannen iän mahdollisuuksia

Eläkkeelle siirtyminen, iso muutos

Eläkepäivät odottavat muutaman viikon päästä. Miten ihmiset ylipäätään valmentautuvat jäämään pois työstä joko vanhus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle tai työttömäksi? En ollut aiemmin juurikaan miettinyt asiaa, vaikka työnantajan ominaisuudessa asiaa olisi pitänyt pohtia syvällisemmin.

Couchini Kristiina Harju kysyi minulta 1,5 vuotta sitten: ”Marja, miten aiot valmentautua eläkkeelle lähtöösi?” Kysymys pamahti tajuntaani. En totta totisesti ollut ajatellut asiaa valmentautumisen näkökulmasta. Ajatus oli, että kyllä ne asiat itsestään lutviutuvat. Olen iloinen, että tuo kysymys käynnisti pääkopassani ajatteluprosessin. Alussa koko ajatus eläkkeelle jäämisestä tuntui kaukaiselta, ristiriitaiselta ja osin pelottavaltakin. Onhan eläkkeelle lähtö iso muutos ihmiselle, jonka päivät ovat täyttyneet aikaa vievästä mielenkiintoisesta työstä. Monet ystävistäni ovat joko työkyvyttömyys- tai vanhuseläkkeellä. Monelle siirtyminen on ollut helpotus, toisille pakko.

Työllä on ollut tärkeä merkitys itselleni. Liiton työ on yhteiskunnallisesti arvokasta, ja siksi oma työnikin – riippumatta missä pestissä olen ollut – on ollut merkityksellistä. Työ on tarjonnut loppuun asti haasteita. Tuloksia on syntynyt, ja niistä on yhdessä iloittu työyhteisössä, luottamuselimissä, yhdistysten ja alueitten tilaisuuksissa. On puitu, pohdittu ja kehitetty. Minulle työyhteisö ja vammaisyhteisö ovat merkinneet paljon. On ollut upeaa olla osa vammaisliikettä. Olen saanut innostusta, ideoita ja uusia ajatuksia omaan työhöni. Yhdessäkään pestissäni en ole toiminut yksin, vaan työhön on tarvittu iso joukko toimijoita. Yhteistyö on ollut työn onnistumisen edellytys. Myös kriittinen palaute on ollut tärkeää ja pakottanut pohtimaan asioita.

Tarvitaanko valmentautumista?

Oman valmentautumiseni kannalta oli ratkaisevaa tehdä päätös päivästä, jolloin siirryn eläkkeelle. Tein tämän päätöksen mielessäni vuosi sitten. Omaan valmentautumisprosessiini kuului työelämäni kohokohtien pohdinta. Mitä olen tehnyt ja mitä olen saanut aikaiseksi? Paljon on tullut tehtyä asioita, jotka ovat olleet itselle ja liitolle tärkeitä. Olen tehnyt oman työni niin hyvin kuin olen kyennyt. Suuria oivalluksia on tullut, ja työelämä on ollut uuden oppimista ja kehittymistä. Työelämässä ei ole jäänyt mitään niin sanotusti hampaankoloon. Voin olla tyytyväinen.

Ryhdyin lukemaan myös artikkeleita ikääntymisestä, aktiivisista eläkeläisistä ja kolmannen iän mahdollisuuksista ja myös niistä vaikeuksista, joita ihmisillä on eläkkeelle siirtyessään. Haastattelin ystäviäni ja eläkkeellä olevia tuttujani aiheesta. Miltä on tuntunut?

Lisäksi suuntasin ajatukset arkielämääni. Ovatko ystävät vielä rinnallani vai onko heitä karissut matkan varrella? Millainen on suhde omaan lähisukuuni? Minulle sosiaalisten suhteiden verkosto on ollut aina elämää kantava voima. Entä mitä eläkkeellä oleva puolisoni tuumii eläkkeelle jäämisestäni? Häiritsenkö hänen arkirutiinejaan vai tuntuuko ajatus myös hänestä houkuttelevalta? Miten vuorokauden 24 tuntia täyttyisivät niin, että olisin itse tyytyväinen?

Eläkkeelle siirtyminen muuttui realistiseksi, kun liittoon ryhdyttiin etsimään uutta toimitusjohtajaa viime keväänä. Siinä vaiheessa olin itse jo henkisesti valmis ja näin edessäni monia uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Parasta olisi se, että eläkkeellä olisin täysin vastuussa omista tekemisistäni ilman muiden luomaa kalenteria.

Työyhteisö tukena

Työyhteisössäni minulta on kyselty jo pitkään, mitä aion tehdä ja miltä nyt tuntuu. On pakko työstää kaiken aikaa omia ajatuksiaan. Päivä päivältä on tuntunut paremmalta.

Olen pohtinut kovasti sitä, miten tärkeää työyhteisössä on keskustella työelämästä pois siirtymisestä joko eläkkeelle tai työttömäksi. Näiden asioiden käsittely taitaa olla hyvinkin sattumanvaraista suomalaisissa työyhteisöissä.

Pidän tärkeänä sitä, että työpaikoilla aktiivisesti pohditaan sitä, miten tukea niitä, jotka ovat siirtymässä eläkkeelle. On selvää, että työelämästä pois siirtyvät tarvitsevat työkaluja muutokseen valmistautumiseen, oman terveytensä (myös mielen terveyden) edistämiseen sekä omien voimavarojensa hyödyntämiseen ja toimeentulon pohtimiseen. Mutta missä työkyvyttömyyseläkkeelle jäävät eri-ikäiset vammaiset ihmiset saavat työkaluja ja tukea?

Itse sain hyvän valmennuksen couchiltani, joka piti prosessia yllä. Oppi oli se, että asiaa on työstettävä aina – tavalla tai toisella. Valmentautuminen uuteen elämänvaiheeseen on ihmiselle itselleen tärkeää.

Mitä työnantaja saa siitä, että tarjoaa ihmisille pehmeän laskun töistä pois? Työntekijälle jää tunne välittämisestä, ja hän vie mukanaan myönteisen mielikuvan työpaikastaan ja suosittelee työpaikkaa hyvänä työnantajana.

Sitkeä seilori kiittää

Syksyn aikana olen ollut monissa tilaisuuksissa, joissa kanssani on keskusteltu eläkkeelle siirtymisestäni ja minua on muistettu monin eri tavoin. Syksy on ollut tärkeää vaihetta, olen saanut kirjeitä, kortteja ja facebook-kommentteja, joissa ihmiset ovat kertoneet merkityksestäni heille. Kiitos näistä. Voitte kyllä arvata, että haikeita kyyneleitä olen vuodattanut. Huumoriakin on riittänyt. Kannustavaa oli, kun valtuuston kokouksessa Nokian naiskuoro lauloi minulle ”sä oot rotunainen”. Kaikki nämä ovat edesauttaneet siirtymistäni uuteen rooliini.

Olen tehnyt selkeitä steppejä ja suunnitelmia vuodelle 2016, joten en jää tyhjän päälle. Kolmas ikä on mahdollisuus ja lähden kulkemaan uutta vaihetta avoimin mielin uusiin mahdollisuuksiin tarttuen. Uusi elämä tuo hyvinvointia, iloa ja virkistystä. Tiedän, että krempat lisääntyvät, mutta opettelen elämään niidenkin kanssa.

Nyt olen kiitollinen menneistä työvuosista ja minulla on tunne, että voin levollisin mielin aloittaa uuden arjen. Haluan kiittää kaikkia: yhdistysväkeä, työryhmiä, työntekijöitä, sidosryhmiä, konsultteja, työnohjaajia, tukijoita ja coucheja  siitä, että olette omalla työllänne olleet mahdollistamassa yhteisten tavoitteiden toteutumista ja liiton tekemää työtä. Teemme työtä siksi, että fyysisesti vammaiset tai eri tavalla toimintarajoitteiset ihmiset voisivat elää, liikkua ja osallistua yhteiskuntaan sen yhdenvertaisina jäseninä.

Sitkeä seilori päättää tämän blogin, kiittää seuraajiaan ja toivottaa hyvää elämää kaikille!
Marja

torstai 24. syyskuuta 2015

Nujertaako lama ihmisen?

Luottamusta ja yhteistyötä

Olin kuuntelemassa Presidentti Tarja Halosta, joka alusti aiheesta Suomen tulevaisuus – meidän vastuumme ja oikeutemme.  Lähtökohtana tilaisuudelle oli se, että yhdessä voimme nujertaa laman. Vastakkainasettelun ja pelon aika on ohi. Halonen korosti luottamusta ja yhteistyötä hyvinvointivaltion siemenenä.

Muutokset ovat nopeita ja arvaamattomia. Totta, on pysyttävä kelkassa ja osallistuttava keskusteluihin. Luottamus eri tahojen välillä syntyy vain yhdessä keskustelemalla ja tekemällä. Ketkä sitten ovat tekemässä asioita yhdessä?  Kuuntelin kättä päälle –työpajassa ihmisten mielipiteitä. Osallistujat olivat yhteiskuntamme huipulta. Keskustelu oli paikkapaikoin hyvin teoreettista ja kaukana tavallisen taviksen maailmasta. Kolmannen sektorin ja vapaaehtoistyön merkitys ja syrjäytyneiden ihmisten maailma tuntui olevan aivan jostain toisesta todellisuudesta. Miten oppisimme paremmin näkemään kokonaisuutta ja erilaisten päätösten vaikutuksia?

Kuvaavaa tälle ajalle on, että Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö Sosiaali- ja Terveysyhdistys SOSTE jäi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen valmisteluryhmien ulkopuolelle. Vielä viime vaalikaudella SOSTE oli mukana sote-uudistuksen valmisteluryhmässä. Nykyinen hallitus on koonnut sote- ja aluehallintouudistusta käsittelevän ohjaus- ja projektiryhmät pelkästään valtionhallinnon edustajista, jotka tulevat valtiovarainministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, oikeusministeriöstä ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.  Työryhmissä ei ole edustajia sosiaali- ja terveysalan järjestöistä. Poissa suunnittelupöydistä, poissa mielistä.

Pääministeri Sipilä puhui kansalle viikko sitten. Haastavat ajat ovat meneillään. Pääministeri kertoi meidän velkaantuvan miljoona euroa tunnissa.  Hurjalta kuulostaa, onkohan laskentatapa oikea vai halutaanko kansaa pelotella?  Totta sekin on, ettei velalla voi elää ja valtion velkakierre on pysäytettävä. Tiedämme, että kivuliaita päätöksiä on tulossa. Keihin nämä leikkaukset sitten kohdistuvat? Nyt jo tiedämme leikkurin heiluvan niissä asioissa, jotka koskettavat omaa jäsenkuntaamme.

Ratkaisuna työ



Kaikkialla ratkaisuna tuntuu olevan työ. Hallitus haluaa turvata työn ja peruspalvelut. Työmarkkinoita uudistetaan. On löydettävä uusia ratkaisuja. Työ on meille vammaisillekin ihmisille olennainen. Työ on tärkeä osa ihmisyyttä ja se tuo myös ihmisten tarvitsemaa turvaa. Osatyökykyisistä 30 000 haluaa avoimille työmarkkinoille. Moni vammainen ihminen haluaa  yrittäjäksi. Onnistuneen lobbaustyön ansiota osatyökykyisten työllistyminen ja vammaisyrittäjyys on sisällytetty maamme hallituksen kärkihankkeeksi. Tämä merkitsee sitä, että meidän on järjestöissä tarjottava ratkaisuvaihtoehtoja päättäjille. Onneksi vammaisyrittäjät ovat ottaneet kopin ja Suomen Yrittäjätkin on oivaltanut asian tärkeyden. Meidän on itse nähtävä omat mahdollisuutemme. Olemmehan kaikki osa muutosta ja osa prosessia.

Hallituksen leikkuri kurjistaa   


Ikävä kyllä monet jäävät tahtomattaan työelämän ulkopuolelle. Keskusteluissa puhutaan vähän  syrjäytyneistä.  Joku ei kerta kaikkiaan jaksa täyttää lomakkeita, toinen ei jaksa nousta sängystä, kolmas lopettaa työhakemusten lähettämisen jne. Yhteiskunnassa ei pidä kurjistaa niiden asemaa, joilla on muutenkin vaikeaa.

Kuuntelin erään vammaisen naisen tarinaa. Hän ei ole koskaan ollut työelämässä vaikean vammansa vuoksi. Kuukausituloina on takuueläke 746,57€/kk sekä eläkkeensaajan korotettu hoitotuki 155,57€. Asumistuen jälkeen vuokra on vielä 187€ kuukaudessa. Matkakatto 272 euroa täyttyy, samoin lääkekatto 612,62 euroa. Henkilö käyttää runsaasti lääkkeitä. Onneksi katot täyttyvät maaliskuussa, mutta sitä ennen on alkuvuoden kolmen kuukauden ajan löydettävä 300 euroa omavastuuosuuksiin. Mistä tämä säästö löytyy? Sairastua ei saa yhtään, koska kukaan ei maksa sairaalamaksuja.

Nainen tarvitsi sähköpyörätuolia, hengityslaitetta ja happirikastinta. Kaikkia on ladattava sähköllä.  Sähkölaskua kertyy n 40 euroa/kk. Naisella on tietysti kännykkä, mutta hänellä on myös lankapuhelin.  Lankapuhelimeen on nimittäin kytketty turvapuhelin. Puhelin laskut ovat noin 70€ /kk.

Pelottaako tätä naista? Tottakai! Tämän naisen tulot pienevät entisestään. Hallitusohjelmassa on ilmoitettu, että eläkkeiden indeksikorotukset jäädytetään, eläkkeensaajan asumistuki yhdistetään yleiseen asumistukeen, lääkekorvaukset pienenevät ja taksimatkojen omavastuut nousevat. Veronkorotus on tulossa sähköön, kiinteistöveroon ja lämmitykseen.  Takuueläkkeeseen on sentään tulossa 23 euron korotus. Monella vammaisella henkilöllä on kyse koko aikuisiän kestävästä niukkuudesta ja vaihtotaloudessa elämisestä. Miten syntyy luottamusta päättäjiin?


Miksei koroteta niitten asioitten verotusta, jotka aiheuttavat haittaa kuten esim. alkoholiveroa?

perjantai 23. tammikuuta 2015

Lumi riesana

Useana aamuna on saanut päivitellä lumentuloa. Eräänä aamuna taloyhtiön huoltomies putsasi luiskat ja oven edustat lumesta. Eipä aikaakaan kun saapui aurauskalusto ja aurasi pihan. Tämän seurauksena lumivallit tukkivat sisäänpääsyreitit rappukäytäviin ja talosta ulos kadulle. Kysyin pihassa olleelta huoltomieheltä, miksei ensiksi aurata ja sitten vasta lapioida lumia, hän vastasi: ”Nykyisin kaikessa halutaan säästää.” Epäselväksi jäi, miten tämä oli kustannuskysymys. Mielestäni kyse on enemmänkin töitten kokonaisuuden hallinnasta ja yhteistyöstä. Kokonaisuuksien hallinta puuttuu yhdessä sun toisessa asiassa yhteiskunnassamme. Eri toimenpiteet ostetaan eri yrityksiltä eivätkä yritykset aina keskustele keskenään, vaan kukin hoitaa ainoastaan oman osuutensa kokonaisuudesta.

Apuvälinein liikkuville talvet ovat painajaisia. Lumivallit ulko-ovien edessä ja huonosti auratut pihat ja kadut estävät liikkumisen. Pyörätuolilla tai rollaattorilla liikkuminen on mahdotonta eikä lumikasojen yli pääse millään. Niinpä useilla alkaakin monta kuukautta kestävä kotiaresti tai ns sisäruokintakausi omassa kodissa. Kaunis luminen maisema sentään tuo jotain lohtua.

Runsaslumiset talvet tuovat mukanaan myös pysäköintiongelmat. Aurauskalusto kun usein saattaa tyhjentää lumikuormansa vammaisten pysäköintipaikalle. Tviittasin asiasta apulaiskaupungin johtaja Pekka Saurille, joka kysyi, onko todellakin totta, että näin tehdään. Totta on ainakin Helsingissä. Lisäksi lumikasat sulavat hitaasti ja estävät näin vammaisen henkilön pysäköinnin invapaikalle pitkälle kevääseen. Invaparkkipaikka ei ole lumen kaatopaikka.



Invalidiliitossa olemme nousseet lumibarrikadeille. Pääkallokelit-kampanjassa http://pääkallokelit.fi/  muistutamme hyvän talvikunnossapidon merkityksestä.

Mallia Ruotsista

Kaatumiset ja liukastumiset talvella aiheuttavat suuret terveydenhuollon kustannukset. Ruotsissa on pohdittu sitä, miten kustannuksia voidaan alentaa ja miten ihmiset pääsevät helpommin liikkumaan talvella. Tukholmassa on hyväksytty lumiaurausstrategia. Lumimyräkän jälkeen kaupungin aurausautot lähtevät ensimmäisenä puhdistamaan ja hiekoittamaan jalankulkuväyliä ja pyöräteitä. Kun vanhassa järjestelmässä lumimyräkän jälkeen aurausautot ensimmäiseksi aurasivat autotiet, uudessa käytännössä aurausautot puhdistavat ensiksi päiväkotien ja isojen työpaikkojen alueet. Sen jälkeen tulevat koulut. Vasta näiden kohteiden jälkeen aurataan päätiet. Sama käytäntö on leviämässä myös muihin kaupunkeihin. Tulokset ovat olleet lupaavia. Lumimyräköiden jälkeen kulkeminen on helpottunut tasapuolisesti kaikkia kaupunkilaisia. Pitäisikö oppia ottaa naapurimaasta?

Pääkallokelit nostavat terveydenhuollon kustannuksia

Lehdet ovat tammikuussa olleet täynnä artikkeleita liukastumisesta. Viimeisimpänä liukastui entinen pääministerimme Paavo Lipponen, jonka nilkka murtui kolmesta kohtaa.  Liikkuminen on vaikeaa kaikilla, saatika sitten, kun käytössä on rollaattori tai pyörätuoli.

Vuosittain liukastumiset ja kaatumiset aiheuttavat suuria kuluja. Vuoden 2012 tilastot kertoivat, että suomalaisille sattuu vuosittain lähes 390 000 kaatumista ja liukastumista, joista lähes puolet johtaa sairaala- tai lääkärinhoitoon. Jokaisena talvikuukautena noin 20 000 suomalaista loukkaantuu ulkona liukastumisen seurauksena. Sairaanhoidon kulujen lisäksi menetetään työpäiviä. Yhden liukastumisen hinnaksi on laskettu 11 000 euroa.

"Liukastumiset koskettavat kaikkia iästä riippumatta ja niillä voi olla yllättävän kivuliaita ja pitkäkestoisia seurauksia", erityisasiantuntija Kaarina Tamminiemi Pysy pystyssä -kampanjasta totesi tammikuussa.

Myös Invalidiliiton pääkallokelit.fi -sivuilla muistutetaan liukastumistapaturmien vaaroista ja annetaan vinkkejä niiden välttämiseksi.

Varautuminen liukkaisiin keleihin on tärkeää. Jokaisen tulisi antaa palautetta pihojen ja kulkuväylien kunnossapidosta. Pihojen ja katujen hiekoitus sekä lumien puhdistaminen auttavat montaa muutakin kulkijaa pysymään pystyssä. Vastuu loukkaantumisista ei ole kuitenkaan kevyen liikenteen käyttäjän. Huomiota on kiinnitettävä enemmän siihen, että vastuullisia ja korvausvelvollisia ovat katujen ja teiden kunnossapidosta vastuulliset. Miten tätä asiaa voidaan parantaa maassamme?

maanantai 15. syyskuuta 2014

Vaikeavammaiset-termi pois laista – vammaiset pois mielestä

Muutamia vuosia sitten ollessani puheenjohtajana Valtakunnallisessa vammaisneuvostossa keskusteltiin siitä, pitäisikö luopua termistä vammainen. Tuolloin tultiin siihen tulokseen, ettei. Ei pidä häivyttää asiaa, joka on tosiasia. Häivyttämällä termi vammainen tai vaikeavammainen mitätöidään ja kielletään samalla tämän ryhmän olemassaolo.

Vammaisten joukko ei ole mikään homogeeninen ryhmä. Ryhmään kuuluu mitä erilaisimpia vammaisia henkilöitä erilaisine tarpeineen ja nämä tarpeet on tunnistettava ja ymmärrettävä. Vuosi sitten tuli voimaan vanhuspalvelulaki, jossa termi vanhus on unohdettu. Poissa laista - poissa mielestä.  

Miksi erityisasema on tärkeä  

Nyt yhdistetään vammaispalvelulakia ja kehitysvammaisten erityishuoltoa. Kyseessä on merkittävin uudistus vuosikymmeniin. Yhtä suuri oli invalidihuollon uudistus vuonna 1988.  Merkittävää tuolloin oli, että laissa vaikeavammaisten palvelut asumisen, liikkumisen, tulkkipalveluiden ja asunnon muutostöiden osalta säädettiin kuntien erityiseksi järjestämisvelvollisuudeksi. Lainsäätäjä katsoi, että vaikeavammaisten ryhmä on niin pieni, että heidän tarvitsemansa palvelut saattaisivat muutoin jäädä enemmistön päätöksissä muiden palveluiden jalkoihin. Tästä syystä vaikeavammaisten oikeus asumis-, kuljetus- ja tulkkauspalveluihin säädettiin lakiin subjektiivisena oikeutena. Tämä merkitsi sitä, että nämä palvelut oli myönnettävä vaikeavammaiselle kansalaiselle aina, kun laissa mainitut kriteerit täyttyivät. Tämän seurauksena vaikeavammaiset henkilöt ovat saaneet tarvitsemansa palvelut.   

Käsite vaikeavammainen on poistettu vammaispalvelulakiluonnoksesta

Nyt huolestuttaa! Uudesta lakiluonnoksesta ja sen hallituksen esityksestä on poistettu käsite vaikeavammainen. Tämä merkitsee sitä, että eniten apua tarvitsevien vaikeavammaisten palveluita ei lainsäädännössä turvattaisi jatkossa ja heidän erityistä avun tarvettaan ei tunnistettaisi.

Vaikeimmin vammaisten palvelutarve ja määrä poikkeaa olennaisesti muiden vammaisten palveluista erityisesti, jos tavoitteena on myös arjessa vaikeimmin vammaisten yhdenvertaisuuden ja osallisuuden turvaaminen. Jos vaikeavammaisten oikeuksia ei erityisesti turvata, heidän perusoikeudellinen turvansa palveluihin häviää. Jo nyt tietojemme mukaan realistisena vaarana on, että riittäviä palveluja vaikeimmin vammaisten kohdalla ei haluta maksaa. Tiedämme, etteivät kunnat kustanna juurikaan muuta kuin niitä vammaispalveluja, jotka kuuluvat kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Tämän johdosta vaikeavammaiset henkilöt saavat tarpeeseensa nähden alimitoitettuja palveluita ja pahimmillaan joutuvat terveyskeskuksen vuodeosastolle. On epätasa-arvoista kohdella kaikkia vammaisia samalla tavalla, kun on olemassa ryhmä, joka tarvitsee erityistä lain suomaa turvaa. Aiemmassa lainsäädännössä tämän pienen joukon erityinen turva oli taattu subjektiivisina oikeuksina.

Vaikeavammaisia on maassamme ainoastaan noin 0,5 % väestöstä. Tämän ryhmän oikeudet eivät tule turvatuiksi, ellei heitä erityisesti mainita lainsäädännössä. Kyse on tasa-arvon ohella oikeudesta hyvään ja ihmisarvoiseen ja turvalliseen elämään – vaikean vamman edellyttämän tarpeen mukaisiin palveluihin erityisesti asumisessa, mutta myös henkilökohtaisessa avussa.

Vaikeimmin vammaisten palvelut on turvattava erityislainsäädännössä

Hallitusohjelmaan tulee kirjata vammaislainsäädännön uudistamisen jatko. Samalla uudistettavaan lakiin tulee kirjata käsite vaikeimmin vammaiset erityisesti kohtiin, jotka käsittelevät palveluasumista ja henkilökohtaista apua.

Vaikeavammaisten palveluasumisen ja henkilökohtaisen avun tarve on elinikäistä

Huolta herättää myös palveluasumiseen liittyvät kirjaukset. Asumisen tuen pykälässä on kirjaus ”vammaisella henkilöllä on oikeus saada asunto ja asumiseen tarvittava riittävä apu sosiaalihuoltolain 22 §:n 3-5 momentin mukaisena palveluasumisena, jos se on vammaisen henkilön edun mukaista.”  Vaikeavammaisten ihmisten palveluasumisen ja henkilökohtaisen avun tarve on elinikäistä ja jokapäiväistä. Siksi asumisen tuki on turvattava erityislainsäädännössä, ei sosiaalihuoltolaissa, jossa palvelut ovat usein rajattuja ja määräaikaisia.

Suomi ratifioi YK:n vammaissopimuksen 2015

Suomi on ratifioimassa YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista. Uudesta vammaispalvelulaista halutaan häivyttää termi vaikeavammainen. Termien poisto ei poista sitä tosiasiaa, että jotkut ovat vaikeavammaisempia kuin toiset ja tarvitsevat enemmän palvelua kuin toiset. On naivia uskoa siihen, että ihmiset saisivat tarvitsemansa palvelut ilman erityislainsäädäntöä tässä taloudellisessa tilanteessa. Vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien toteutuminen on usein puutteellista jopa omassa maassamme. Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus rakentuu laaja-alaisen syrjinnän kiellon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteille.

Kerro mielipiteesi siitä, luopuako vai ei termistä vaikeavammainen.

 

tiistai 18. helmikuuta 2014

Onko kaikki kaupan?

Olen menossa Amnestyn tilaisuuteen, jossa keskustellaan seksityöstä, prostituutiosta ja prostituutioon liittyvästä ihmiskaupasta. Tarvitsen näkemyksiänne! 

Viime vuosina useat YK-järjestöt ovat asettuneet kannattamaan prostituution ja seksityön dekriminalisointia, koska ovat nähneet prostituution kriminalisoinnin heikentävän seksityöntekijöiden asemaa ja estävän heidän oikeuksiensa toteutumisen. Myös Pro-tukipiste ja prostituoitujen yhdistys Salli ovat samoilla linjoilla ja ovat sitä mieltä, että prostituoidun ammatti on ammatti muiden joukossa.

Prostituutioon liittyy usein huumekauppaa, rikollisuutta ja ihmiskauppaa. Siksi Invalidiliitto on ollut sitä mieltä, että prostituutio on ihmisoikeusloukkaus. Perusteluna ovat olleet  kielteiset reunailmiöt, jotka liittyvät prostituutioon.

Seksin ostaminen parituksen ja ihmiskaupan uhreilta säädettiin Suomessa vuonna 2006 rangaistavaksi teoksi. Vuoden 2006 lainuudistus oli käänteentekevä kriminalisoidessaan osittain seksin ostamisen. Aiemmin sääntely kohdistui parittajiin ja prostituoituihin. Seksin ostajat sen sijaan on perinteisesti häivytetty näkymättömiksi, eivätkä he ole joutuneet vastuuseen seksin ostosta aiheutuvista negatiivisista seurauksista tai joutuneet juridiseen vastuuseen ilmiön ylläpitämisestä. Ostajia on kuitenkin lukumääräisesti selvästi enemmän kuin prostituoituja.

Järkyttävä uutinen, kehitysvammainen nuori nainen ihmiskaupan uhri

Ensimmäistä ihmiskauppajuttua puitiin Helsingin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa vuosina 2006-2007. Tuolloin virolaismiehet toivat Suomeen virolaisen kehitysvammaisen naisen, joka pakotettiin myymään seksiä. Tuomio tuli törkeästä ihmiskaupasta. Tämä uutinen järkytti kaikkia. Jokaisella vammaisella on oikeus elää inhimillisessä ympäristössä ilman seksuaalista hyväksikäyttöä.

Belgiassa asuva vaikeavammainen Marcel Nuss on kirjoittanut kirjan kokemuksistaan prostituoitujen kanssa.  Hän kertoo mm. prostituoitujen menneen lukkoon itse tilanteessa, joku kääntyi ovelta hänet nähtyään ja toiset pelkäsivät koskettaa. Ennen tätä kokemusta Marcel oli onneksi kerinnyt elää hyvässä ihmissuhteessa 25 vuotta. Hän kertoo tarinassaan, että onneksi rakkauden löytäminen on mahdollista.

Euroopassa seksuaaliavustajat vammaisen tukena, mitä ajattelet?

Viime vuosina Euroopassa on keskusteltu laajasti vaikeasti vammaisten henkilöiden oikeudesta seksielämään. Euroopan maista Saksassa, Hollannissa, Tanskassa, Itävallassa, Belgiassa ja Sveitsissä koulutetaan ns. seksuaaliavustajia. Monet ovat sitä mieltä, että vammaisten seksuaalisuuteen keskittyviä ammattilaisia tarvitaan. 

Prostituutiokeskusteluissa ei ole hyvä nostaa vammaisia ihmisiä erityisasemaan. Invalidiliiton sosiaalineuvoja Pirkko Justander on kommentoinut, että mekaanisen seksin ostaminen ylläpitää ikiaikaista ja väärää käsitystä, jonka mukaan vammainen henkilö on aina kohde.

Vammaiset neutreja, ei miehiä ja naisia

On selvää, että meillä vammaisilla ihmisillä on oikeus toteuttaa omaa seksuaalisuuttamme. Vammaisten seksuaalisuuteen on kuitenkin liittynyt erilaisia myyttejä ja virheellisiä käsityksiä. Tyypillistä on, että vammaiset naiset ja miehet nähdään ei-seksuaalisina eikä ainakaan mahdollisina seksikumppaneina. Vammalla on kuitenkin vähän tekemistä kiintymyksen ja halun kanssa.

Jokaisella oikeus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan

Vammaistutkija Tom Shakespeare on todennut luennollaan, että vammaisilla ihmisillä on oikeus olla seksuaalisia, oikeus muodostaa ja päättää seurustelusuhteita, oikeus ottaa riskejä, jotta voi oppia. Vammaiset eivät tarvitse ylisuojelua vain sen vuoksi, etteivät he joutuisi pettymään tai kokemaan sydänsuruja.  Vammaisilla naisilla ja miehillä on oikeus olla olematta yksittäisten apua antavien työntekijöiden seksuaalisten asenteiden armoilla. Vammaisilla ihmisillä on oikeus itsensä toteuttamiseen, omien valintojen tekemiseen ja oman seksuaalisuuden ilmentämiseen ilman ennalta määrättyjä normeja.

 

maanantai 2. joulukuuta 2013

Rahastuksen makua vammaisten pysäköinnissä

Laki turvaa pysäköinnin
Tieliikennelain mukaan poliisi voi myöntää vaikeasti vammaiselle henkilölle tai vaikeasti vammaisen henkilön kuljettamista varten pysäköintiluvan. Luvan myöntää paikallinen poliisiviranomainen sen jälkeen, kun on todettu, että hakijalla on myöntämisen edellytykset täyttävä vamma.

Uusi pysäköintilupa kelpaa kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, mutta Suomessa vammainen saa tehdä tosissaan töitä selviytyäkseen yksityisten pysäköinnin valvojien kynsistä. Lehdissä on käyty keskustelua siitä, että vammaisten pysäköintipaikalle pysäköidään väärin, ts. ilman pysäköintilupaa.

Luvaton pysäköinti vammaispaikoille on vammaisten kannalta harmillista. Väärinpysäköidyt autot estävät tehokkaasti vammaisen ihmisen omatoimista liikkumista. Asiallisen kokoinen ja hyvin aurattu pysäköintipaikka on välttämätön asia pyörätuolin käyttäjille, sauvoilla liikkuville tai kenelle tahansa sitä todella tarvitsevalle.

Onko sinullakin kokemuksia? Kerro!
Kuulin tällä viikolla kaksi uskomatonta uudenlaista tarinaa. Herra X sai viime maaliskuussa valvontamaksun pysäköityään yksityisen palvelutalon pihalla invapaikalle. Sakko oli 60 euroa. Perustelu maksulle oli se, ettei hän ollut käyttänyt pysäköintiluvan lisäksi pysäköintikiekkoa. Pysäköintikiekon käytöstä oli maininta pihan toisessa päässä.

Puoli vuotta myöhemmin mies ajoi samaisen vanhusten palvelukeskuksen parkkipaikalle. Hän oli tarkkana siitä, että nyt ikkunassa näkyisivät sekä pysäköintilupa että parkkikiekko. Kun hän tuli autolleen, oli yksityinen pysäköinninvalvoja jättänyt ikkunaan valvontamaksulapun. Herra X otti yhteyttä yksityiseen pysäköintivalvontayritykseen. Vastaus oli, että tehkää reklamaatio sähköisesti. Kului muutama viikko. Sähköpostissa tuli pyyntö: ”Ottakaa kopio pysäköintiluvasta ja lähettäkää se tänne.” Muutama viikko kului ja herra X sai iloisen yllätyksen. Maksu kumottiin.

Toinen tarina kertoo kaveri Y:stä, joka sai lentokentällä valvontamaksun siitä, ettei hänen pysäköintilupansa alareunassa ollut lupanumerosarja näkynyt valvojalle. Toinen maksu tuli siitä, ettei pysäköintilupa ollut kokonaisuudessaan ikkunassa, vaan osa oli tuulilasin alareunan peitossa.

Valvojilla ei ole ymmärrystä vamman aiheuttamista haitoista
Rahastuksen makua! Ensinnäkin autoa saattaa todellakin ajaa niin vaikeavammainen henkilö, ettei hän ylety siirtämään pysäköintilupaansa keskelle tuulilasia. Ilmavirrat lennättävät lupaa useinkin, eikä sitä vamman vuoksi vain pysty siirtämään. Toiseksi valitusmenettely tapahtuu sähköitse. Kaikilla ei ole tietokoneita. Kolmanneksi parkkikiekon käyttö voi sekin olla huonokätiselle hankalaa. Mitä olisi tehtävä?

Hallitus antoi syyskuussa 2012 eduskunnalle esityksen pysäköinninvalvonnassa avustamista koskevaksi lainsäädännöksi. Tuolloin ajatus oli, että yksityisten yritysten toiminta esitettiin rajattavaksi viranomaisia avustavaksi ja luvanvaraiseksi. Kyllä tilanne on tällä hetkellä aika villiä. Yksityisillä pysäköinninvalvontayrityksillä ei ole osaamista eikä ymmärrystä vammaisuudesta. Tätä hallituksen esitystä on kiirehdittävä.

Sen ymmärtää, että yksityiset pysäköintiyritykset sakottavat väärästä pysäköinnistä invapaikalla, mutta se, että sakotetaan epäasiallisesti vammaisten pysäköintiluvan omistajaa, on kohtuutonta. Yksityiset yritykset tarvitsevat koulutusta vammaisuudesta. Monissa maissa vammaispaikoille pysäköinnistä saa kaksin- tai kolminkertaiset sakot. Suomessakin tulisi siirtyä tähän käytäntöön.

Tähän olisi meilläkin mentävä, vai mitä? Vain näin muutetaan asenteita ja käytännön pysäköintitapoja.